lauantai 2. helmikuuta 2013

Hyvinvointisuoritusote

Tänään kirjoitan osittain eiliselle jatkoksi, lisää hyvinvoinnista ja itsen kuuntelusta. 

Viimeksi kirjoitin siitä, että opiskelussakin kannattaa kuunnella itseä, omia tarpeita ja sitä, mikä milloinkin tuntuu kutsuvimmalta. Silti, jos puhutaan opintojen suorittamisesta, se kuulostaa kuitenkin melko järkevältä. Opintojahan suoritetaan. Opinnoista saa suorituksia tai suoritteita, jotka näkyvät opintosuoritusotteessa.

Entä sitten hyvinvoinnin suorittaminen? Ei kuulosta yhtä järkevältä, vai mitä? Minä olen aina tykännyt tehdä aikatauluja, listoja ja suunnitelmia. Usein ajattelen, että nyt ryhdistäydyn ja kiinnitän hyvinvointiini huomiota! Teenpä siis aikataulun, jossa on aamulenkki ja muut urheilut, syömiset ja opiskelut ja rentoutumisharjoitteet. 

Toisaalta aikatauluttaminen voi olla hyvä asia. Jos on kiireinen, liikunnalle tilan raivaaminen kalenteriin, tai hengitysharjoitteelle tietyn ajan ja tilan osoittaminen voi olla hyvinkin tärkeä keino saada aikaa arvostamiensa asioiden toteuttamiseen. Kuitenkin aikataulutus voi myös jäykistää ja tehdä näistä tärkeistä hyvinvointia tavoittelevista teoista suorittamista. Kuinka voin etukäteen määritellä ja aikatauluttaa sen, mitä huomenna mihinkin aikaan tarvitsen? 

Kun vuosi gradun parissa alkoi, ajattelin todellakin, että nyt on aikaa myös hyvinvoinnille. Nyt pitää voida hyvin. Joko voit hyvin, tai itket ja voit hyvin! Yritin suorittaa hyvinvointia. Melko paradoksaalista, vai mitä?

Nyt osaan enemmän luottaa siihen, että kullakin hetkellä tiedän, mitä tarvitsen, kun pysähdyn hetkeksi tarpeitani kuuntelemaan. Samoin opiskelussa, uskon, että teen oikeita asioita, jos kuuntelen itseäni ja sitä, minkä tekeminen tuntuu kutsuvimmalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti