 |
| Lähde: http://sd.keepcalm-o-matic.co.uk/i/keep-calm-and-graduate-248.png |
torstai 25. heinäkuuta 2013
tiistai 23. heinäkuuta 2013
Gradun ja loman yhteensovittaminen
Minun tomaattini -blogi on viettänyt hiljaiseloa, mikä sinänsä sopii hyvin kesään. Ihmiset lomailevat ja blogitkin saattavat lomailla. Osa kuitenkin jatkaa hommien paiskimista, olipa kesä tai ei. Hiljaiselo tässä blogissa on aiemmin tarkoittanut herkeämätöntä keskittymistä opiskeluun. Niin on nytkin. Olen käyttänyt kaiken liikenevän energiani opiskeluun. Virkistäviä lomareissujakin on tullut tehtyä. Automatkoilla on hyvä lukea jo kirjoitettua gradutekstiä ja mökkeilyn lomassa kirjoittaa uutta tekstiä, kannettavan tietokoneen kanssa laiturilla tai terassilla, raikkaan merituulen tuulettaessa ajatuksia. Kesällä puurtaminen on ajoittain ollut tuskallisen turhauttavaa, välillä mukavaa kesätekemistä.
Palasin eilen kesäreissuilta takaisin arkeen. Tuntuu kuin syyslukukausi olisi alkanut kesälomien jälkeen. Arkeen palaaminen tuntuu ihanalta ja uutta intoa tekemiseen löytyy. Toisaalta tekemisen alkuun ja arkeen pääseminen on vähän vaikeaa ja ahdistavaakin, vaikka tuttu viikkotomaattitahti säilyi lomaviikoillakin. Onneksi mielessä kuitenkin pyörivät jo aiemmin opitut gradulainalaisuudet. Gradunteko on jatkuvaa aaltoliikettä hallinantunteen ja hallitsemattomuuden tunteen välillä. Vaikka hallitsematon ahdistus edelleen pyyhkäisee ajoittain mukaansa, muistan silti jossain taustalla tämän ajatuksen. Tiedän, että jossain vaiheessa ahdistus hellittää ja tekeminen alkaa taas maistua. Siihen saakka mennään tomaatti kerrallaan. Myös alkuun pääseminen on minulle vaikeaa. Kitka on suuri, kunnes reki nytkähtää liikkeelle. Ahdistuksen valtaamat tomaatit ovat vaikeita sietää, mutta vain niitä sietämällä pääsen eteenpäin ja ehkä jopa lopulta palkitsevaan flow-tilaan. Pystyn siis hyödyntämään omia aiempia havaintojani ja sietämään gradunteon ahdistuksia. Myös toisten kanssa keskusteleminen sekä omien tunteiden ja ajatusten purkaminen ääneen auttavat mielensisäisten esteiden ylittämisessä. Gradunteko on mitä suurimmassa määrin tunnetyötä.
Kierrätän siis gradumatkan varrella kerättyjä oivalluksiani uudestaan ja uudestaan. Sitä tämä gradunteko on. Työskentelyyn palaamista uudelleen ja uudelleen. Pelkojen, ahdistusten ja turhautumisten käsittelemistä uudelleen ja uudelleen. Varovaisten innostusten ja ylpeyden hetkien kokemista uudelleen ja uudelleen. Tekemisen valitsemista tekemättömyyden sijaan, taas. Vieläkin pitää jaksaa. Ihan itse pitää tehdä, vieläkin. Tänäänkin. Kesälläkin. Lomallakin.
Halusin tehdä tämän postauksen lähinnä siksi, että voisin kannustaa muita kesäopiskelijoita. Minun tomaattini eivät vietä hiljaiseloa siksi, että olisivat lomailemassa, vaan siksi, että paiskivat hommia. Minua itseäni ainakin auttaa jaksamaan tieto, että on muitakin kanssaopiskelijoita, jotka lukevat tekstiä automatkalla serkkujen häihin, pihakeinussa toisten lähtiessä uimaan ja illalla mummolassa, kun muut ovat jo painuneet pehkuihin.
Myös aito loma ja irrottautuminen on tärkeää, eikä postauksen tarkoitus ole kannustaa laiminlyömään loman ja rentoutumisen tärkeyttä. Itsellenikään päätös lomalla opiskelemisesta ei ollut helppo tai ristiriidaton. Pohdin kuitenkin, kumpi vähentää stressiäni enemmän, tekeminen vai tekemisestä tauon pitäminen. Päädyin siihen, että tällä aikataululla oikea vastaus on tekeminen. Huoli siitä, saanko itse koskaan lomailla on vaihtunut uuteen toiveikkuuteen. Vaikka suo tuntuu loputtomalta ja olo on usein näköalaton, viimeistään muiden kannustamana jaksaa nähdä tunnelin päähän asti. Odotan jo sitä, kun saan viettää ensimmäisen kokonaan gradusta vapaan loman.
Palasin eilen kesäreissuilta takaisin arkeen. Tuntuu kuin syyslukukausi olisi alkanut kesälomien jälkeen. Arkeen palaaminen tuntuu ihanalta ja uutta intoa tekemiseen löytyy. Toisaalta tekemisen alkuun ja arkeen pääseminen on vähän vaikeaa ja ahdistavaakin, vaikka tuttu viikkotomaattitahti säilyi lomaviikoillakin. Onneksi mielessä kuitenkin pyörivät jo aiemmin opitut gradulainalaisuudet. Gradunteko on jatkuvaa aaltoliikettä hallinantunteen ja hallitsemattomuuden tunteen välillä. Vaikka hallitsematon ahdistus edelleen pyyhkäisee ajoittain mukaansa, muistan silti jossain taustalla tämän ajatuksen. Tiedän, että jossain vaiheessa ahdistus hellittää ja tekeminen alkaa taas maistua. Siihen saakka mennään tomaatti kerrallaan. Myös alkuun pääseminen on minulle vaikeaa. Kitka on suuri, kunnes reki nytkähtää liikkeelle. Ahdistuksen valtaamat tomaatit ovat vaikeita sietää, mutta vain niitä sietämällä pääsen eteenpäin ja ehkä jopa lopulta palkitsevaan flow-tilaan. Pystyn siis hyödyntämään omia aiempia havaintojani ja sietämään gradunteon ahdistuksia. Myös toisten kanssa keskusteleminen sekä omien tunteiden ja ajatusten purkaminen ääneen auttavat mielensisäisten esteiden ylittämisessä. Gradunteko on mitä suurimmassa määrin tunnetyötä.
Kierrätän siis gradumatkan varrella kerättyjä oivalluksiani uudestaan ja uudestaan. Sitä tämä gradunteko on. Työskentelyyn palaamista uudelleen ja uudelleen. Pelkojen, ahdistusten ja turhautumisten käsittelemistä uudelleen ja uudelleen. Varovaisten innostusten ja ylpeyden hetkien kokemista uudelleen ja uudelleen. Tekemisen valitsemista tekemättömyyden sijaan, taas. Vieläkin pitää jaksaa. Ihan itse pitää tehdä, vieläkin. Tänäänkin. Kesälläkin. Lomallakin.
Halusin tehdä tämän postauksen lähinnä siksi, että voisin kannustaa muita kesäopiskelijoita. Minun tomaattini eivät vietä hiljaiseloa siksi, että olisivat lomailemassa, vaan siksi, että paiskivat hommia. Minua itseäni ainakin auttaa jaksamaan tieto, että on muitakin kanssaopiskelijoita, jotka lukevat tekstiä automatkalla serkkujen häihin, pihakeinussa toisten lähtiessä uimaan ja illalla mummolassa, kun muut ovat jo painuneet pehkuihin.
Myös aito loma ja irrottautuminen on tärkeää, eikä postauksen tarkoitus ole kannustaa laiminlyömään loman ja rentoutumisen tärkeyttä. Itsellenikään päätös lomalla opiskelemisesta ei ollut helppo tai ristiriidaton. Pohdin kuitenkin, kumpi vähentää stressiäni enemmän, tekeminen vai tekemisestä tauon pitäminen. Päädyin siihen, että tällä aikataululla oikea vastaus on tekeminen. Huoli siitä, saanko itse koskaan lomailla on vaihtunut uuteen toiveikkuuteen. Vaikka suo tuntuu loputtomalta ja olo on usein näköalaton, viimeistään muiden kannustamana jaksaa nähdä tunnelin päähän asti. Odotan jo sitä, kun saan viettää ensimmäisen kokonaan gradusta vapaan loman.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)