Nyt se tapahtui! 1000 tomaattia tuli täyteen, näin sunnuntaisena iltana!
Tällä viikolla opiskelut eivät tuntuneet oikein edistyvän, ainakaan loppuviikosta. Mielessä oli monenmoista muuta ja tärkeää, joka vei huomiota. Nyt kuitenkin viikonloppuna ahkeroin senkin edestä. Palautin taas yhden esseen sivuainetta varten.
Tänään meillä kävi myös laskiaspullakahvilla vieras. Keskustelimme hänen kanssaan flow'sta ja sen taolaisesta vastineesta wuweista. Hän kertoi, että tällaisen wuwei- tai flow-tilan voi saavuttaa silloin, kun teoillaan ei tavoittele päämäärää, menestystä, mainetta, kunniaa, tulosta tai titteleita. Olin hänen kanssaan samaa mieltä. Olen huomannut, miten takkuisaa tekeminen on silloin, kun ajattelen, että minun täytyy tehdä tämä kurssi ja tämä sivuaine, jotta saan sen tutkinnon valmiiksi. Täynnä aggressiota ja inhoa käyn esseiden kimppuun samalla vaikeroiden, ettei tästä tule yhtään mitään ja miten kovasti minä tätä vihaan. Kuitenkin toistuvasti on käynyt niin, että aikani vastaan räpiköidessäni ja silti tehtävään syventyessäni jossain vaiheessa aidosti kiinnostun tutkimastani aiheesta. Innostun, haluan oppia lisää! Refletkoin omia kokemuksia ja huomaan, että onpa loistava lähdeteos! Ja onpa upea lähteiden välinen vuoropuhelu! Silloin tavoitan flown ja unohdan sen, että opiskelen nyt vain siksi, että saisin tutkinnon viimeinkin valmiiksi. Silloin unohdan myös kaikki aikarajoitukset ja sen, että mielestäni nämä pitäisi saada vain mahdollisimman pian pois alta.
Wuwei-ajatukseen kuuluu myös ei-tekeminen. Sen sijaan flow'hun olen nyt toistuvasti päässyt saman kaavan kautta: tekemisen kautta. Aluksi tehtävää syvästi inhoten, lopulta oppimisen riemulle antautuen. Aluksi tekeminen vaatii suurta tahdonvoimaa, koska täytyy tehdä, vaikka ei huvittaisi. Tämä jatkuu yhtä kauan, kuin mielessä on se päämäärä, miksi tätä oppimistehtävää teen. Se päämäärä, joka asettaa oppimistehtävän välineelliseen asemaan itseisarvon sijasta. Niin kauan, kun päämäärä on mielessä, se lamauttaa. Sitten, kun keskityn käsillä olevaan tehtävään, asiat alkavat edetä. Jatkaessani tekemistä päämäärä unohtuu ja flow löytyy. Samalla ulkoinen motivaattori vaihtuu sisäiseen motivaatioon.
Mutta mitä nyt, kun 1000 tomaattia tuli täyteen? Sehän tarkoittaa yhteensä 25 000 minuuttia, jotka olen viime syksystä lähtien viettänyt graduni ja sivuaineopintojeni parissa. 416 tuntia ja 40 minuuttia! Hatunnoston paikka! Hyvä minä!
Palkinnoksi söin salmiakin! Aion myös hemmotella itseäni ja ostaa erittäin hyväksi ja hintavaksi todettua etana-voidetta. Toivotaan vain, ettei sen myötä tomaattitahtikin muutu etanan vauhdiksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti