Ovathan kaikki huomanneet jo kansallisen gradukuukauden, joka koittaa huhtikuussa? Gradutakuu.fi-sivustolla järjestettävässä gradukuukaudessa on ideana tehdä gradu huhtikuun aikana valmiiksi, vertaistuen siivittämänä.
Eilen huomasin gradukuukauden olemassa olon ja ensin järkytyin. Tehdä nyt gradu loppuun huhtikuussa! Tämä ei ainakaan sovi minun tilanteeseeni ollenkaan. Silti jäin miettimään... Mitäpä jos...? En kai minä sentään...? Muutaman tovin kesti, kun mieleni käänsi kaikki tuntemani aikaan liittyvät fysiikan lait ylösalaisin ja sitten olinkin valmis tekemään sen. Ilmoittauduin mukaan gradukuukauteen. Ajattelen, että se on vähän kuin maratooni, mutta kestää kuuden tunnin juoksun sijaan kuukauden. No, sanoinkin, että vähän kuin...
Omalla kohdallani gradukuukausi pyörisi teemalla raakileesta lähes valmiiksi. Kuulostaa melko isolta haasteelta ja sitä se toden totta onkin.
Sain myös deadlineja. Aika jaksottuisi näin: nyt on (vajaa) kaksi viikkoa aikaa tehdä gradua eteenpäin. Pääsiäisenä lähetän koostetun paperin gradustani ja sitä käsitellään graduryhmän tapaamisessa, joka kokoontuu heti pääsiäisen jälkeen. En ole uhrannut gradulle kovinkaan montaa ajatusta sitten tammikuun, joten tämä on iso urakka.
Sitten alkaisi yksi kuukausi, gradukuukausi eli huhtikuu. Se tarkoittaisi armotonta graduntekoa, niin pitkälle kuin ikinä, raakileesta lähes valmiiksi. Hyvien kommenttien siivittämänä, joita huhtikuun alun seminaarista saan. Huhtikuun lopussa lähes valmis työ tulee lähettää ja toukokuun puolessa välissä on gradun päättöseminaari, jossa jokainen esittelee lähes valmiin työnsä ja opponoidaan yksi toisen työ.
Aikaa on siis myös yksi toinen kuukausi, toukokuu. Silloin gradua tehdään lisää. Päättöseminaarin jälkeen tehdään vielä lisää. Yksi deadline täysin valmiille gradulle on toukokuun loppu. Siihen tähdätään. Jos gradu on silloin edelleen vailla suuria hiomisia (veikkaan tätä vaihtoehtoa, mutta yritän silti uskoa edelliseen), voin hyvin jatkaa sen tekemistä vielä kesälläkin, jolloin se arvostellaan syksyllä, kun yliopiston henkilökunta palaa kesälomiltaan hyvin levänneenä takaisin töihin. Toisaalta kesäloma kuulostaisi melko houkuttelevalta omallakin kohdalla.
Kovaa puurtamista olisi siis tiedossa 2 vkoa + 1 kk + 1 kk. Sen jälkeen tunnelin päässä voisi vähän pilkistää valoa. Tämä tavoite ei ole ollenkaan realistinen eikä maltillinen ja pidätän oikeuden muuttaa täysin mieltäni, kaikesta. Tiedän myös, että tulen lannistumaan. Tällä hetkellä olo on kuitenkin toiveikas ja innostunut. Ehkä jotenkin, ihmeen kaupalla, yötäpäivää ahkeroiden tämä voisi onnistua, jos kuu ja tähdet ja kaikki sattuvat olemaan minulle aivan erityisen suotuisilla paikoilla. Vaalin tätä toiveikkuuden tunnetta nyt, koska tiedän, että lannistus tulee pian jyräämään sen alleen.
Mutta onko minulla mitään hävittävää? No okei, ehkä elämä ja terveys. Mutta onko mitään muuta? Ainahan voin yrittää ja joka tapauksessa hommien paiskiminen vie gradua ja muita kursseja eteenpäin, vaikkei valmista tulisikaan. Jotta voisin sitten vaikka kesän viimeistellä gradua, täytyy sen ensin päästä sinne viimeistelyvaiheeseen. Siis, nyt aion keskittyä työmyyrämäisesti opiskelemaan. Minua lohduttaa tieto, että monet muutkin joutuvat paiskimaan hommia. Pääsykokeisiin valmistautuvat opiskelevat yhtä armottomasti. Ja ehkä muutamat muut graduntekijätkin?
Otatko sinä haasteen vastaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti