sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Viesti vastaanotettu

Olen kuulostellut kyllästymisen tunnetta nyt jo useamman päivän ajan. Mistä tunne on viesti, ja mitä se tarvitsee? Mitä minä siis tarvitsen?

Ainakin aion saada tänään tehtyä yhden sivuaine-esseistäni loppuun asti. Sen keskeneräisyys kyllästyttää, turhauttaa ja lannistuttaa. Valmiiksi saaminen luultavasti taas voimistaa ainakin hetkeksi omaa pystyvyyden tunnetta. Huomasin myös, että vaikka olen palauttanut jo useita sivuaineeseen kuuluvia oppimistehtäviä, olen saanut palautteen ja opintopisteet vasta yhdestä. Tämä varmasti myös vaikuttaa epämotivoivalla tavalla. Palaute tehtävästä on tärkeää flow'n saavuttamisenkin kannalta. Palautetta ei nyt kuitenkaan ole tarjolla, joten sitä ei voi jäädä odottelemaan.

Kyllästyminen huokuu osin myös pelkoa ja huolta siitä, että kesä on tulossa, kevät loppuu kohta kesken. Tunnistan tämän, tämä on se tuttu ajatus: aika loppuu kesken. Onneksi se on vain ajatus.

Olen myös edelleen tehnyt sivuainetta ja gradu on ollut enemmän tauolla. Myös se tuottaa huolta ja epämääräistä ahdistusta. Mitähän gradulle kuuluu? Eteneeköhän se koskaan? Pitäisikö jo palata sen pariin, jos meinaan senkin ehtiä saada valmiiksi?

Entäs sitten sivuaineen opinnot? Vaikka olen keskittynyt nyt niihin, niitäkin on edelleen paljon jäljellä. Milloin sitten saan ne valmiiksi? Vieläkö jatkan niitä, vai joko palaan gradun pariin? Entä jos en jatka? Loppuunkaan niitä ei voi jättää, kun yhden tehtävän arviointiaika on kuukausi. En halua, että valmistuminen jää roikkumaan hitaiden arviointien vuoksi. Entäs se yksi kurssi, josta kandin tutkintokin on vielä kiinni! Milloin sen teen? Se pitää varmasti tehdä ajoissa, että kandin paperit ehtii saada ennen gradua.

Aion siis käydä läpi kalenteria ja käydä läpi realiteetteja ja aikatauluja epämääräisten ahdistusten sijaan. Tehdä päässä kevätsiivous ja pyyhkiä ahdistuksen hämähäkkiverkot pois ja tuulettaa tilalle raikasta kevätilmaa, selkeyttä, järjestystä ja valoa. Enkä aio tehdä sitä yksin, vaan kalenterin läpikäyminen saa varmastikin paljon realistisemmat lopputulokset, kun sen tekee yhdessä kaverin kanssa. Samalla toinen auttaa sietämään sitä kertynyttä ahdistusta.

Kyllästyminen kertoo minulle myös taukojen, vapaa-ajan ja virkistyksen tärkeydestä. Huomasin, etten ole sopinut itseni kanssa seuraavasta tomaattipalkinnosta. Enkä keksinyt paljoa muutakaan virkistävää. Huomasin myös ajattelevani, että jos nyt palaan taas opiskelun ääreen, en saa enää ikinä pitää taukoa tai tehdä mitään mukavaa. Ensiavuksi tähän on pidetty mukavia ja rentouttavia iltoja, katsottu telkkaria, käyty liikkumassa, sovittu kahvihetkiä ystävien ja tuttavien kanssa, juotu skumppaa ja käyty Go Expo -messuilla haistelemassa uusia tuulia liikuntatapahtumista ja retkistä. Haaveiltu kesälomasta, lakattu kynsiä, suunniteltu hemmotteluhoidon ja kampaajan varaamista. Ja ennen kaikkea vietetty yksi (1) päivä kokonaan opiskeluja miettimättä ja stressaamatta. Nyt on aika tehdä "kurinpalautus" vapaa-ajan suhteen. Minulla on oikeus vapaa-aikaan! Aion siirtyä opiskelemaan kirjastoon ja pyhittää kotia ainakin enemmän vapaa-ajalle. Ja aion pitää aiempaa tarkemmin kiinni työajoista ja vapaa-ajalla viettää huonosta omastatunnosta vapaata aikaa. Toisin sanoen, aion toteuttaa sitä, mitä olen tänne itsekin kirjoittanut. Muistattehan: tomaatit, tauot, palkinnot, rajattu työaika, -paikka ja -matka, erillinen vapaa-aika.

Katsotaan, mitä tämä kevätsiivous saa aikaan opinnoille ja virinneelle kyllästymisen tunteelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti