tiistai 12. maaliskuuta 2013

Hampaat ne kirskuivat, valmistumiseen vie tie!

Nukkuessani narskuttelen hampaitani. Valveilla ollessani puren hampaitani yhteen. Tämä sai nyt varmistuksen, kun kävin purentaspesialistin vastaanotolla. Poskilihakseni ovat kuulemma hyvin bodatut, eikä niiden kuuluisi olla sitä. Hampaat ovat kuluneet ja kulumat mahdollistavat entistä laajemmat liikeradat haitalliselle narskuttelulle.

Mukaan saadun YTHS:n opaslehtisen mukaan narskuttelu on tiedostamaton tapa hioa hampaita vastakkain. Hampaiden yhteenpureminen taas on usein tiedostamaton tapa purra hampaita yhteen ilman liikettä. Tässä se ongelma piileekin. Kuinka tunnistaa jotakin, mitä tekee tiedostamatta?

Ehkä vuosi sitten heräsin siihen, kun hampaat suorastaan poksahtivat voimakkaasti toisaan vasten. Olen myös nähnyt unia siitä, että hampaat tippuvat pois. Tiedostamaton on viestinyt minulle unieni kautta. Mielestäni raju hampaiden yhteenpureminen nukkuessa tuntui pelottavalta ajatukselta. Vasta pikkuhlijaa sain kuulla kavereilta narskuttelusta. Sen jälkeen sain varatuksi ajan hammaslääkäriin. Tiedostamaton tapa alkaa pikkuhiljaa päästä tietoisuuteeni ja samalla muuttuu arkisemmaksi.

YTHS:llä minulle sanotaan narskuttelun olevan hyvin yleistä opiskelijoilla. Miksi sitten siellä ei ole koskaan aiemmin sanallakaan mainittu asiasta minulle? Miksi muutama kuukausi sitten tehdyssä hammaslääkärin tarkastuksessa ei ollut mitään puhetta kuluneista hampaista? Miksi ei ole mainittu, että narskuttelu on yleistä, ja kysytty, mahdatkohan sinä kuulua joukkoon? Miksi tiedostamattoman tiedostamista ei tueta, kun kerran tämä tapa vieläpä on niin yleinen opiskelijoiden keskuudessa?

Joka tapauksessa asia on nyt lähtenyt eteenpäin. Luvassa on hampaanpoistoa ja purentakiskoa. Seuraavia aikoja on kuulemma joskus syksyllä, jos satun vielä silloin olemaan opiskelija. Ensimmäistä konsultaatioaikaakin sain odottaa kolme kuukautta. Myös fysioterapiaa määrättiin, ja siihen pääsin heti. Vasta fysioterapeutin hieroessa päätäni ja ohimoitani tunnistin ensimmäistä kertaa, kuinka jäykät ja kipeät purentalihakseni ovat. Päänsäryt sitä vastoin ovat tuttu juttu, osa päivittäistä tai vähintään viikoittaista arkeani.

Fysioterapeutti näytti minulle myös kuvaa ergonomisesta työskentelyasennosta. Olen kyllä huomannut, ettei työskentelyasentoni tunnu hyvältä, mutta minkäs sille voi. En ole arvostanut ergonomiaa niin korkealle, että olisin jaksanut uhrata asialle kovinkaan monta ajatusta. Mutta tieto lisää tuskaa. Tai ehkä se on avain muutokseen ja sen myötä vähentää niska-, hartia- ja päätuskiani. Istun päivät kirjoittaen tietokoneella. Se on minun työni. Tämä alkaa kuulostaa siltä, että näyttöpäätetyöskentelyn ergonomiaan kannattaa sittenkin uhrata muutama ajatus lisää. Eikä vain valittaa kipeitä ranteita, päänsärkyä, reiden takaosien kireyttä.

Fysioterapeutti huomautti, että kyse on kokovartalo-ongelmasta, josta purenta on yksi osa. Vartalon lisäksi myös mieli on tässä sopassa mukana. Purentakiskoja ei kuulemma tarvitse pitää koko loppu ikää, mutta käytännössä opiskelijat käyttävät niitä niin kauan kuin ovat YTHS:n palveluiden piirissä. Tiedäthän, purentaspesialisti sanoi, kun tekevät viimeisiä kurssejaan ja gradua ja ovat hyvin stressaantuneita.

Stressaantuneita tosiaan. Nyt kun olen päivän ajan tarkkaillut hampaiden yhteenpuremista eri tilanteissa olen huomannut ainakin seuraavaa: purin hampaita yhteen, kun kaadoin itselleni teetä. Purin hampaita yhteen, kun harjasin hiuksiani. Purin hampaita yhteen, kun yritin säätää työtuolini asentoa paremmaksi. Olen aiemminkin tunnistanut purevani hampaita yhteen, kun olen vihainen, mutten löydä sille ilmaisua, tai kun työskentelen stressaantuneena. Tiedostaminen vie minut kuitenkin aivan uudelle tasolle. En ole pitänyt teen kaatamista aiemmin kovin stressaavana asiana. Puren hampaita yhteen paljon enemmän, kuin olisin koskaan aiemmin kuvitellutkaan. Samalla tiedän, että puren nyt paljon vähemmän, kuin olen aiemmin purrut.

Mikä on siis tarinan opetus? Hammasta purren eteenpäin! Gradu valmiiksi vaikka hampaat irvessä! Itkua ja hammasten kiristystä!

Vai rentoutumista, kehotietoisuuden lisäämistä, henigtysharjoituksia, ergonomian tarkistamista, lempeää jumppaa ja venytyksiä? Tunteiden ilmaisua ulospäin, eikä niiden juuttumista hampaisiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti