Kyllästymisen voima

Olen nauttinut siitä, että olen saanut keskittyä opiskeluun. Olen nauttinut siitä, että olen voinut opiskella kotoa käsin, ja kotona olen pääosin ollutkin. Kirjastoon asti lukemaan olen päässyt kerran. Opiskelu alkoi rullata hyvin kotoa käsin, vaikka olen kertonut työskentelypaikan tärkeydestä. On ollut ihanaa, kun voi opiskella iltapäivään asti pyjamassa tai vaikka tarvittaessa heräillä omaan tahtiin. Rakentaa päivät ihan omaan tahtiin ja itsenäisesti.

Mutta nyt. Nyt alkaa tökkiä. Ensimmäistä kertaa syyskuun jälkeen tulee tunne, että nyt alkaa kyllästyttää. Stressiä toki on ollut tässä matkan varrella ja siihen liittyvää kyllästymisen ja turhautumisen tunteita. Mutta silti olen pohjimmiltani nauttinut elämäntilanteestani, oikein täysin siemauksin.

Otan tämän kyllästymisen tunteen mielenkiinnolla ja avosylin vastaan. Mikä sen viesti mahtaakaan olla? Sekö, että jo on tarpeeksi kökötetty yksin kirjojen ja koneen ääressä? Että voimia on kerätty ja yksinäisyydestä nautittu jo tarpeeksi? Että nyt alkaisi kaivata taas suuntautumista uusia haasteita kohti ja ulos elämään? Työpäiviin, jotka ovat täynnä ihmisten kohtaamisia!

Olen miettinyt sitäkin, että millaista mahtaa olla palata taas töihin sen jälkeen, kun on ensin opiskellut kauan kotona. Entä jos en haluaisi luopua vapaudestani? Entä jos onkin vaikeaa olla taas päivät menossa? Nyt ymmärrän paremmin: aika aikaansa kutakin. Olen kuullut joskus, että elämä on sulkeutumista ja avautumista. Olen sulkeutunut kirjojen ääreen ja nauttinut siitä rauhallisesta maailmasta. Olisiko nyt avautumisen aika käsillä? Olen huomannut, että myös luonto on alkanut avutua. Olen nähnyt silmuja ja sulista kohdista maasta puskevia versoja. Auringonpaistetta.

Voisiko tämä kyllästyminen olla minulle se voima, jonka avulla saan opintoni päätökseen? Tai ainakin eteenpäin. Olen nauttinut opiskelusta ja imeytynyt sen maailmaan. Ehkä kyllästyminen auttaa minut irrottautumaan tästä maailmasta ja suuntautumaan uutta kohti. Vielä on tosin paljon tehtävää, eikä niitä pelkällä kyllästymisellä varmastikaan loppuun asti saada tehtyä. Vielä tarvitaan paljon sitkeyttäkin istua kirjojen ja koneen ääressä, eikä vielä ole aika rynnätä ulos kirmaamaan. Joka tapauksessa, tämän tunteen siivittämänä mennään eteenpäin ainakin seuraavat askeleet.