maanantai 4. maaliskuuta 2013

Tää on pukuhuone-tsemppauskamaa

Mistä tauko blogikirjoittelussa voi johtua? Kaksi syytä tulee mieleen. Joko se, että on opiskellut niin ahkerasti, ettei ehdi kirjoittaa tai ajatellakaan blogia. Tai se, että ei ole opiskellut, eikä ajatellutkaan opiskelua, eikä siksi uhraa blogin kirjoittamisellekaan ajatusta.

Onnekseni voin kertoa, että pääosin syynä hiukan aiempaa pidempään taukoon on ensimmäinen syy. Olen opiskellut opiskelemasta päästyänikin. Hiukan myös toinen syy, koska hurjan 90 viikkotomaatin jälkeen oli jo pakko hiukan hengähtää.

Tänään alkoi taas uusi viikko, ja puurtaminen jatkuu. Mielessä läikehtivät mielikuvat lomamuistoista, menneistä ja toivottavasti tulevista. Näinä aikoinahan joillakin tosiaan on jokin talviloman tapainen. Tekemistä on vielä valtavasti, vaikka paljon on saatu valmiiksikin. Gradu nukkuu osittain talviunta, tai olisikohan se viettämässä sitä virkistävää lomaa ja keräämässä voimia, kun uurastan sivuaineen esseiden parissa.

Ei auta muu kuin jatkaa, jatkaa ja jatkaa vain.

Viikon tsemppinä toimii Jonne Aaronin tulkinta Cheekin Jippikayjeistä.


Ei voi kelaa, et se tulee noin vaan,
pitää olla valmis uhrautumaan.
Tää on pukuhuone-tsemppauskamaa,
niille, jotka löytää petrausvaraa.
Niille, joilla maistuu veri suussa,
vaikka mennään vasta tammikuussa.
Tää on rakkautta, hulluutta, draivii,
melkein kaiken ton se vaati.

Tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä.
Sä tsiigaat voittajaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti