Kysyin taannoisessa maaliskuisessa Gradutakuu-sivuston vieraskirjoituksessa, että kevät tulee, oletko valmis. Nyt kevät, ellei jopa kesä, on tullut. Nurmikko viheriöi, kukat ovat loistossaan, aurinko paistaa, linnut laulavat! Puut ovat täynnä vihreitä valon pisaroita, hiirenkorvalla. Lunta voi nähdä enää pienen pienissä nokareissa.
Kevät tuli, olenko valmis? Olen valmis. Valmistunut kandidaatiksi!
Gradukuukauden jälkeisiin tunnelmiin on kuulunut stressiä ja väsymystä. Ilmakehän happi on tuntunut korvautuneen lyijyllä, kun se painaa niin kovasti maata kohti. Väsymys on ollut pyörryttävää sänkyynkaatumisväsymystä. Gradukuukauden aikana ei edes väsyttänyt. Sen jälkeen ei mitään muuta kuin väsytä. Gradutakuu-keskustelufoorumilla moni muukin on raportoinut gradukuukauden jälkeisestä väsymyksestä. Takki on tyhjä ja kaikki on ammennettu. Nukkua voisi vaan, vaikka aina tästä lähtien. Ruususen satavuotiset unet eivät tosin sovi gradun aikatauluun. Foorumilla osuvasti pohdittiinkin gradu-urakan vaikeutta, kun deadlinea seuraa aina seuraava deadline. Vaikka olet antanut kaikkesi, on noustava taas uudestaan.
Lääkkeeksi väsymykseen sopii lepo. Uni. Saunominen. Luonto. Perusteellisen levon jälkeen seuraava lääke on työntouhuun käyminen, pienin askelin. Moni kirjoittaa foorumilla, ettei aio vaatia itseltään nyt kovin paljoa, tärkeintä, että saa jotain tehtyä, edes tunnin pari, siellä täällä.
Eilen luin graduani ensimmäistä kertaa vapun välipalautuksen jälkeen. Mielessä kummitellut keskeneräinen ja nolo työ onkin, edelleen keskeneräinen, mutta myös aika hieno! Olenko minä itse tosiaan osannut kirjoittaa noin? Eräs ystäväni oli täysin oikeassa sanoessaan, että "gradu on sellainen lapsi, josta kokee sekä häpeää että ylpeyttä". Pieni tauko on varmasti tehnyt hyvää, nyt oman työnsä voi nähdä eri silmin. Tästä on hyvä jatkaa.
Minusta tuntuu, että ilma on taas täynnä raikasta happea ja kesän tuoksua. Kesä saa tulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti