Tänään on gradukuukauden toiseksi viimeinen päivä. Minulle se on viimeinen, koska huomenna pidän vapaapäivän. Kyllä, sen toisen vapaapäivän, mitä gradukuukauteeni mahtui. Ensimmäisen pidin, kun kävin juoksemassa reilut 17 kilometriä päähänpiston seurauksena juoksutapahtumassa.
Uhkarohkea tavoitteeni gradukuukaudelle oli saada raakileesta lähes valmis. Tämän illan aikana lähetin tämän hetkisen graduversioni muiden lähes valmiiden joukkoon päättöseminaaria varten. Tavoite on siis täytetty.
Vapun jälkeen palaan hommiin ja tekemistä piisaa vielä runsaasti, ainakin pariksi kuukaudeksi. Nyt kuitenkin tiedän, millainen pätkä kuukausi on ja miten paljon siinä voi saada aikaan. Paljon. Graduni on saanut kuukauden aikana hahmoa ja nyt vihdoin oletan tietäväni, mitä tutkin. Nyt osaisin tehdä aiheesta tutkimussuunnitelman. Nyt tiedän, mitä alan lukea ja mitä alan analysoida.
Matkaa on siis vielä edessä, mutta nyt on maltettava pysähtyä välietapille nauttimaan maisemista ja arvostaa sitä työtä, jonka avulla on tänne asti päästy. Viimeiset päivät olen tehnyt yötä-päivää, taukoja pitämättä, innostuksen vallassa. Ihminen ilmeisesti pystyy jopa kahteenkymmeneenseitsemään tomaattiin päivässä tiukan paikan tullen. On ollut myös turhautuneita aikoja, tuntikausia, jolloin olen itsepäisesti istunut materiaalien ääressä, kunnes lopulta tekeminen on alkanut sujua. Periksi en ole antanut missään välissä.
Käytin yhden vapaapäiväni viisaasti ylittämällä itseni pitkänmatkan juoksussa. Olen saanut siitä paljon voimaa. Pystyinhän siihenkin, niin miksi en tähän.
Tässä vaiheessa gradukuukautta haluan kiittää itseäni kaikesta sinnkkiyydestä! Kuitenkaan ilman Gradutakuun gradukuukausi-haastetta ja keskustelufoorumin mieletöntä vertaistukea en varmasti olisi näin pitkällä. Monet kerrat, kun olen ollut valmiina luovuttamaan, olen saanut uutta voimaa jatkaa lukemalla toisten sinnikkäitä tarinoita gradujensa parissa tai lukemalla itselle lähetettyjä kannustuksen sanoja. Tsemppiä ja kannustusta on ollut tarjolla kuukauden jokaiselle päivälle. Onneksi vertaistuki jatkuu gradukuukauden jälkeenkin.
Asiat ovat siis mahdollisia. Mikä tahansa on mahdollista, varsinkin hyvässä seurassa. Pidetään tämä mielessä, kun palataan jatkamaan gradunteon arkeen vapun jälkeen. Mutta nyt, hyvää vappua! Se olis minulle ensimmäiset kaksi päivää peräkkäin vapaata opiskelusta niin pitkään aikaan, etten edes voi muistaa niin kauaksi taaksepäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti