Muodon hahmottumista

On gradukuukauden 11. päivä. Gradutakuu-sivuston keskustelufoorumista on tullut minulle tärkeä paikka pitää opinnoista kirjaa, pohdiskella omaa oppimisprosessia ja samalla se on mahtava paikka saada ja antaa vertaistukea.

Luin, mitä olin näiden yhdentoista päivän aikana kirjoittanut foorumille omasta gradustani ja suhteestani siihen. Huomaan, että graduprojektini on edennyt jo näiden päivien aikana paljon! On ollut mukavaa seurata, miten projektit etenevät myös kollektiivisesti. Olen ollut havaitsevani sekä itselläni että muilla pieniä punertavan langan pilkahduksia, jossain siellä muodottomien möhkäleiden seassa. Tuntuu hyvältä myös huomata, ettei se punainen lanka ole muillakaan välttämättä koko ajan ollut täysin näkyvillä, vaan sen esiin muokkaileminen on osa prosessia. Ohjaajanikin taisi olla oikeassa, kun sanoi, että gradussa ollaan silloin jo pitkällä, kun tietää mitä tekee. Ajatukset siitä, että minä en vain osaa enkä tajua ja kaikki muut tajuavat, voi siis ainakin hylätä. "Osaamattomuus" on ennemminkin siis osa prosessia, hetki ennen kuin asiat alkavat saada hahmoaan, kuin osa minun olemustani tai määritelmääni.

Tuntuu mahtavalta, että olen saanut järkälemäiseen, muodottomaan möhkäleeseen ensimmäiset oikeasti järkevät, ihmisten kieleltä kuulostavat kappaleet muotoiltua! Muoto ei ole kuitenkaan hahmottunut itsestään. Gradukuukauden aikana olen tomatoinut ahkerasti. Olen oikein sitkeästi ja sisukkaasti vain jatkanut, tomaatin toisen perään, niin kuin eilinen postauskin antaa ymmärtää. Sitkeydessä on sekä hyvät että huonot puolensa. Juuri nyt olen iloinen, että minulla on tuo sitkeä puoli itsessäni, vaikka aina ylenmääräinen sitkeä ponnistelu ei välttämättä tuekaan hyvinvointia. Tässä vaiheessa graduprojektia uskon, että siitä on kuitenkin minulle enemmän hyötyä kuin haittaa.

Sinnikkyyden lisäksi suuret tomaattimääräni sopivat hyvin yhteen oman oppijakäsitykseni kanssa. Olen aina pitänyt itseäni perusteellisena tiedon pureskelijana, mikä toki vie aikaa. Foorumia seuratessani huomaan, että monet saavat paljon tuloksia aikaan, paljon vähemmissäkin tomaattimäärissä. Jokaisella onkin oma rytmi oppimiseen ja tärkeintä on, että jokainen voi tehdä sen mukaan. (Okei, kaikista tärkeintä on, että jokainen tekee, ylipäänsä, olipa rytmi mikä tahansa!) Olen tyytyväinen, että olen järjestänyt itselleni mahdollisuuden opiskella vielä täyspäiväisesti, rauhassa ja kunnolla keskittyen, kun kuitenkin teidän sen olevan minulle luontaisin tapa oppia. On tärkeää, että olen ottanut itseni ja arvoni tosissaan ja laittanut käytännön asiat järjestymään niiden mukaan.

Omanmuotoista oppimista siis kaikille!