tiistai 22. tammikuuta 2013

Graduntekijän ääni

Kiitos viesteistä ja palautteista, joita blogin "julkistaminen" facebook-seinälläni sai aikaan. Koen, että jo nyt tämä blogi on osaltaan täyttänyt tehtävänsä. Saanut ainakin yhden ihmisen tuntemaan, ettei ole näiden ajatusten kanssa yksin.

Yksi blogini tavoitteista harhapolkujen ja onnistumisten näkyväksi tekemisen lisäksi voisi olla juuri tämä: äänen antaminen sellaisille graduntekijän kokemuksille, joita uskon muidenkin opiskelijoiden kohtaavan ja kokevan. Puhumalla omalla äänelläni omista kokemuksistani tavoitan aina myös jotakin yhteistä. Kukaan ei ole lopulta ajatuksiensa kanssa yksin. Ei edes vaikeiden, häpeällisten tai yksinäisten ajatusten.

Olen huomannut tämän muuallakin. Kun yksi esimerkiksi uskaltaa sanoa ääneen oman vienon toiveensa tauon pitämisestä kesken pitkän luennon, muutkin ovat helpottuneita, että joku sanoi sen ääneen. Olen oppinut, että varsin omilta ja vähäpätöisiltäkin tuntuvat ajatukset kannattaa sanoa ääneen, koska usein ne tavoittavat muidenkin ääneensanomattoman kokemuksen. Ja vaikka ei tavoittaisi, olisiko se omakaan ajatus tai tarve silti niin vähäpätöinen, kuin se ensituntumalta tuntui?

Siis, kiitokset rohkaisevasta palautteesta. Kuulen jatkossakin mielelläni sinun ajatuksiasi ja kommenttejasi, niin luentosalissa kuin blogini kommenteissakin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti