Monta rautaa tulessa

Vähän aiemmin uhosin, että mitään kaappeja en ala siivoamaan, ennen kuin gradu on valmis. Etten kulutakin koko kevättä järjestelyyn ja siivoilemiseen. Silti meidän kodissamme on viime aikoina vähän järjestelty tavaroita. Heitetty turhaa ja vanhaa pois, saatu uusille ajatuksille tilaa.

Minulle huomautettiin lukuisista kosmetiikkapurkeista ja vastasin, että minulla on paha tapa aloittaa aina seuraava, kun edellinen on vielä kesken. Kuuntelin itseäni. Aivan, aivan.

Minulla on paha tapa aloittaa seuraava, kun edellinen on vielä kesken.

Seuraavaa työpaikkaa haetaan, kun edellinen on vielä kesken. Töihin mennään, vaikka opiskelut on vielä kesken. Työtä haetaan nytkin, kun gradu on vielä kesken. Ja se aiheuttaa paineita valmistumisen ajankohdan suhteen.

Muutama vuosi sitten kuuntelin Aivokunto-luentoa. Luennon jälkeen menin juttelemaan hetkeksi luennoitsijan kanssa. Menin kysymään, mitä hän ajattelee aikaansaamattomuudesta, prokrastinaatiosta. Luennoitsija oli sitä mieltä, että eri ihmisillä on vaikeuksia toiminnanohjauksen eri vaiheissa. Yhden on vaikeaa päästä alkuun, toisen jatkaa, kolmannen saattaa loppuun.

Itse olen huomannut, että minun on vaikeaa aloittaa. Alkuvaiheessa on paljon kitkaa, ennen kuin reki nytkähtää liikkeelle ja päästään ystäväni flow’n kanssa paiskimaan hommia. Tällä viikolla olen kuitenkin myös ihmetellyt, miten minulla voi olla jo monta vuotta sitten aloitettu essee vieläkin kesken. Aihe on aika helppo, kirjallisuus helposti saatavilla. Minulla löytyy aiheesta useampi tiedosto, sitä on aloitettu vuosien aikana kirjoittamaan useampaan otteeseen. Aloitin taas. Ajattelin saada sen perjantaina valmiiksi. En opiskellut perjantaina.

Minulle vaikeaa on siis aloittaminen. Ja uudelleen aloittaminen. Ja jatkaminen. Ja loppuunsaattaminen.

Kosmetiikkapurnukoiden kohdalla mietin seuraavasti. On turvallisempaa ostaa jo uusi, kun vanha on vielä kesken. Ettei vain tule välivaihetta, että kyseinen rasva tai kasvovesi on hetken kokonaan loppu! On hyvä varautua aina etukäteen. Mutta kun minulla on jo uusi purkki ja vanhasta pitäisi vaivalloisesti kaivella, niin aloitan uuden, enkä heitä vanhaa pois. En tietenkään, siellähän on vielä hyvää rasvaa jäljellä! Kävin yöpöydän laatikkoani läpi, ja löysin 12 lähes tyhjää purkkia samaa käsirasvaa. Ja kaksi toisenmerkkistä. Koska joskushan löytää uudenkin merkin, jota haluaa kokeilla, vaikka on juuri ostanut vanhaa taas varalle.

On turvallisempaa siirtyä seuraavaan, vaikka edellinen on vielä kesken. Syödä jo varmuuden vuoksi, vaikka ei ole vielä nälkä. Hakea jo töitä, vaikkei vielä tiedä tarkkaa valmistumisajankohtaa, ja vaikka graduprojekti on kesken. Hakea edes jotain töitä, ettei vain tule tilannetta, jolloin graduprojekti on saatu päätökseen ja on tyhjän päällä. Silloinhan olisi tilaa miettiä, mitä haluan seuraavaksi tehdä. Ettei vain tule sitä pelottavaa tilaa ajatella, mitä minä todella haluan.

Monta rautaa tulessa on turvallisempaa! Kunhan ei vaan polta näppejään…