Matkalla valmistumiseen - olen jo valmis

Olen viime aikoina lukenut Sara K:n blogia ja saanut sieltä inspiraatiota.

Olen alkanut jo ajatella, miltä minusta tuntuisi nyt, jos tietäisin, että maailma olisi sellainen paikka, jossa kaikki olisi mahdollista. Tai miten olisin nyt ilman tätä ongelmaa? Miten kävelisin ilman hammaskipua? Miten katsoisin ilman gradustressiä?

Uusin kirjoitus vei minut taas uuden äärelle. Sara kehottaa arvostamaan itseään, kuin olisi jo uralla siinä kohdassa, johon tähtää. Niinpä minä nyt mietin, miltä minusta tuntuisi silloin, kun olen saanut gradun palautettua? Miten hengittäisin sitten, kun olen valmistunut? Miten arvostaisin itseäni sitten, kun olen saanut työpaikan? Ja päätän jo nyt ajatella itsestäni yhtä arvostavaan sävyyn, kuin aion tehdä sitten, kun saan gradun valmiiksi. Tuntuu helpottavalta, huojentavalta ja melko itsevarmalta! Vapaa-ajasta pystyy nauttimaan stressittömästi, koska juuri niin aion tehdä, sitten kun ei enää tarvitse opiskella.

Jos en arvosta itseäni jo nyt tavalla, jolla aion arvostaa sitten, kun olen valmistunut, ei sitä arvostusta ehkä tule koskaan. Kun saan gradun palautettua, en voi kuitenkaan vielä arvostaa itseäni, ennenkuin saan tietää arvosanan tai valmistun. Ja kun valmistun, en voi kuitenkaan vielä antaa itselleni arvostusta, koska eihän minulla ehkä ole vielä työtä. Tai kun saan työn, enhän vielä tiedä, tulenko pärjäämään siinä. En koskaan tulee saavuttamaan sitä itsearvostusta, jos en anna sitä itselleni jo nyt.

Ja myös, kun tiedän saavani gradun ja opinnot valmiiksi ja tiedän ainakin jollain aikataululla saavani ainakin jotakin töitä, niin mitä järkeä on nyt epäillä itseään. Tämän vääjämättömän matkan valmistumista kohti voi yhtä hyvin käyttää itseään luottaen, kuin toivottomia ajatuksia ajatellen.

Matkalla valmistumiseen - olen jo valmis.