Minun tomaattini

Niin niin, mutta mitkä ihmeen tomaatit? Eihän tämä ole kokkailublogi. Eikä tämä kerro edes puutarhan hoidosta tai parveketomaateista!

Opintopsykologityössä tutustuin Pomodoro-tekniikkaan. Virallinen sivusto löytyy täältä. Lyhyesti kyse on siitä, että työskennellään 25 minuutin pätkissä ja pidetään sen jälkeen tauko. Lisäksi kirjoitetaan joko etukäteen ylös, mitä aikoo tehdä tai jälkikäteen, mitä tuli tehtyä. Samalla tekeminen tulee näkyväksi. Tästä on hyötyä erityisesti silloin, kun uskoo, ettei ole saanut mitään aikaan. Ylöskirjatut tomaatit todistavat muuta. Itse käytän tätä ajastinta.

Oma viikkotomaattitavoitteni on 50 tomaattia/viikko. Tämä sama tahti on pysynyt syyskuun puolivälistä saakka. Välillä tavoite jää vajaaksi, välillä ylittyy. Jossakin vaiheessa koitin lisätä viikkotomaatimäärää, mikä johti tomaattiromahdukseen. Täytyy olla tahti, jota jaksaa painaa koko vuoden ajan, eikä ahnehtiminen auta. Pohdin, että sama ilmiö kävi silloin, kun ehdotettiin, jos työntekijöiden työtunteja lisättäisiin. Jos päivässä tekisi vaikka 20 minuuttia enemmän, viikossa tulisi jo niin paljon enemmän ja vuodessa koko valtion tasolla saataisiin jo huikeasti enemmän työtunteja! Vau! Sama ajatuksellinen kömmähdys kävi minullekin leikkiessäni laskimen kanssa.

Käytännössä 50 tomaattia/viikko tarkoittaa 10 tomaattia/arkipäivä. Jos viikolla saa tuon aikaiseksi, viikonloput voi puhtaan omantunnon siivittämänä pitää vapaana. Silti olen usein opiskellut iltaisin ja viikonloppuisin. Aina tomaatit eivät lähde toimistotyöaikana liikkeelle. Se onkin kokopäiväisen opiskelijan ihana vapaus, opiskella saa silloin, kun inspiraatio iskee. Vaikka yöllä, kun ei tarvitse miettiä, että huomenna pitäisi jaksaa töissä. Pääsääntöisesti kuitenkin herään aamuisin seitsemältä ja käytän arkipäivät tomatointiin, enkä jää odottelemaan, suvaitseeko inspiraatio tänään iskeä. Sitä paitsi inspiraatio usein löytyykin tekemisen kautta.

Miksi tomaatti toimii? Mitä hyötyä on työskennellä 25 minuttin pätkissä? Opiskelussa pätevät samat lainalaisuudet kuin työnteossakin. Tuosta ihanasta opiskelijan vapaudesta huolimatta on hyvä olla työaika, työmatka ja työpaikka. Tämä antaa arkeen rutiinia ja raameja. Opiskelu ja vapaa-aika eivät sekoitu. Varsinkin silloin, jos aikaansaamattomuus on ongelma, uhkaa ahdistus aikaansaamattomuudesta liukua vapaa-ajalle ja näin koko elämä muttuu yhdeksi ahdistavaksi mössöksi ilman päätä ja häntää. Nämä tapaukset olivat opintospykologityössä yleisiä, näyttivät johtavan jopa masentuneisuuteen, tai ainakin selvään inhimilliseen kärsimykseen ja saattoivat olla melko yksinkertaisilla rajauksilla ratkaistavissa. Tosin nyt, kun oma luottamukseni työtahtiini on syntynyt, harrastan paljon vähemmän näitä tiukkoja raameja, jotka kuitenkin olivat tärkeät alkuun pääsemisessä.

Aikataulutus tarjoaa siis raameja. On helpompi tarttua ajatukseen, että teen 5 tomaattia ja syön sitten lounaan. Tai ajatukseen, että nyt työskentelen 25 minuuttia, kuin ajatukseen, että no niin, nyt olisi edessä 8 tuntia opiskelua. 25 minuuttia on myös sellainen aika, jonka pystyy keskittymään. Facebookin jaksaa pitää sen verran aikaa kiinni, vesilasillisen hakemista voi lykätä vielä 10 minuuttia, että tomaatti loppuu. Kaikenlaisia ärsykkeitä on helpompi sietää ja siirtää niiden toteuttamista, kun tietää, milloin on niiden aika ja milloin on keskittymisen aika. Myös ajatus pitkin päivää pidetyistä lyhyistä tauoista (tomaatin jälkeen on 5 minuutin mittainen tauko, ja esim. neljän tomaatin jälkeen voi pitää pidemmän tauon) on hyvä, ja virkistystä tapahtuu päivän mittaan. Opiskeluaika tulee myös tehokkaasti käytettyä, kun aikaa ei mene haahuiluun. Itse olen tomaatteja tehnyt enemmän tai vähemmän kurinalaisesti. Alussa enemmän kurinalaisesti, nykyään vähemmän. Silti ne edelleen tuntuvat hyödylliseltä ja tarkoituksenmukaisilta.

Käytössäni ovat myös tomaattipalkinnot. Päätän jonkun tietyn tomaattimäärän, jonka jälkeen saan jonkun itselleni lupaaman lahjan. Myös arkipäivässä saatan siirtää tarpeet palkinnoksi. Teen ensin tämän tomaatin ja sitten palkinnoksi saan käydä vaikkapa kaupassa. Aiemmin tuli ensin mentyä sinne kauppaan, kun sinne on tänään joka tapauksessa mentävä, ja hoidettua muita tärkeitä asioita, ja sitten olikin jo ilta ja tekemättömyyden stressi.

Tähän tomaattien ylistykseen minut herätti äskeinen huomioni. 900 tomaattia tuli täyteen! Seuraava tomaattipalkintoni häämöttää tuhannessa tomaatissa. Kun 1000 tomaattia tulee täyteen, tapahtuu varmasti jotakin suurta! Vielä en tiedä, mitä!